Jokainen varttuneempi suomalainen osaa yhdistää toisiinsa Helka Hynnisen ja kaihoisan kappaleen Lapsuusajan maisemissa. Laulun Helka teki mielessään synnyinkuntansa Vesanto.

Helka kävi miehensä, autonkuljettajansa ja säestäjänsä Lassi Hynnisen kanssa viihdyttämässä palvelutalo Sopukan väkeä ja koki siellä melkoisen yllätyksen. Yleisön joukossa istui Vieno Ikäheimonen, joka muisti reippaasti yli seitsemänkymmenen vuoden takaa muutaman vuoden ikäisen Helkan. Helka jo lapsena aito esiintyjä.

Vieno (91) oli piikomassa Helkan kotitalon naapurissa ja tapasi tytön ensimmäistä kertaa heinäpellolla. Pikku-Helka huomasi, että nyt hänellä on yleisö, kapusi pisteaidan päälle ja alkoi laulaa.

— En muista, mitä Helka lauloi, mutta sen muistan, että hän lauloi hyvin. Kuin kukko, Vieno Ikäheimonen kertoo nauraen.

Vieno oli palvelijana Helkan kodin ja mm. Lapin äidin kehtolaulu ja Veteraanin iltahuudon säveltäjän Kalervo Hämäläisen kodin naapurissa.

— Niin pieni kuulemma olin, että justiin ja justiin olin päässyt nousemaan risuaidalle ja siinä olin laulanut, Helka kuuli Vienolta.

Vieno Ikäheimonen halaa Helka Hynnistä, jonka hän kuuli laulavan jo pikku lapsena.