Mummonmökki on monen vapaa-ajan asuntoa etsivän unelma, joka saattaa jäädä toteutumatta. Perintönä saaduista hyvin säilyneistä vanhoista rakennuksista halutaan pitää kiinni.

Pihtiputaalaisen paluumuuttajan Sirpa Jauhiaisen juuret löytyvät Kumpuskylän Mäkelästä. Hänen isovanhempansa Heikki ja Elina Jauhiainen olivat Metsähallituksen torppareina Kettukankaassa ja saivat lunastaa Mäkelän tilan torpparivapautuksen yhteydessä 1918. Heikki ja Elina rakensivat paikalle Mäkelän nykyisen päärakennuksen. Tila on Mäkelän perikunnan omistuksessa.

Sirpan vanhemmat Helmi ja Toivo Jauhiainen viljelivät Mäkelää 1970-luvulle asti. Kun talviset metsätyöt vähenivät, toimeentuloa piti lähteä hakemaan muualta. Perhe muutti Uuteenkaupunkiin, josta vanhemmat saivat töitä Saabin tehtaalta.

— Se oli tosi iso muutos ja raskas ratkaisu. Sitä mietittiin pitkään, Sirpa huokaisee.

Mäkelä on ollut kohta 40 vuotta Jauhiaisen suvun vapaa-ajan asuntona. Mäkelässä käydään eniten kesäisin, mutta myös pääsiäisenä ja joskus joulunakin.

— Kun tänne tulee, niin tuntuu kuin hyppäisi kokonaan eri aikakauteen, Sirpa sanoo.

Pihapiiriin näkyvät Kumpusjoki ja sen suvannot, joissa Sirpakin on opetettu lapsena uimaan.

— Joen vesi on kauniisti sanottuna virkistävää.

Mäkelässä Sirpa käy vuodenajasta riippuen useamman kerran kuukaudessa, myös talvella.

— Talvella täällä kuluu aikaa taloa lämmittäessä. Kesällä teen pihatöitä, mutta osaan ottaa välillä ihan rennosti aurinkoa.

Kevät on Mäkelässä parasta aikaa.

— Kantavat hanget ja lisääntyvä valo tekevät keväästä hienoa aikaa.

— Toisaalta jokainen vuodenaika on omalla tavallaan mahtava kaikkine eroineen. Esimerkiksi syksy ja sen pimeys. Täällä on syksyisin todella pimeää.

Mäkelän tuvan pöydän ääressä voi keskittyä rauhassa lehdenlukuun.