— Jee, mä löysin vanhaa kakkaa, raikui Kinnulan kylänraitilla toissa maanantaina.

Emma Parkkila (10) osasi iloita koirankakkatalkoissa tekemästään löydöksestä Jessica Pekkarisen (11) kanssa. Nopeasti täyttyvissä muovipusseissa koirankakkalöydökset olivat kuitenkin vain rikka rokassa, sillä pussit täyttyivät lähinnä ihmisten jälkeensä jättämistä roskista.

Koirankakka on yleensä keskustelupalstojen kruunaamaton kuningas aina keväisin. Kinnulassa koiraihmiset päättivät putsata keskustan kadunvarret koirankakasta kertaheitolla. Kinnulan Kennelkerhon houkuttelemat reilut kymmenen henkeä hajautui talkoisiin keskustan alueelle pikkulapioin, haravoin ja S-marketin sponsoroimin muovikassein varustautuneina. Reilun tunnin rupeama tuotti tulokseksi parin takakontillisen verran roskapusseja.

Jaana Taipale kertoi idean koirankakkatalkoisiin lähteneen yleisönosastokirjoittelusta. Varsinkin viime keväänä koirankakka puhutti kinnulalaisia. Kunniansa sai kuulla myös koiranomistaja, jonka tyttökoira oli lenkillään kyykistynyt pissalle.

— Urheilukentän suora on pahin. Viime keväänä se oli kieltämättä aika törkyinen, etten ihmettele niitä kirjoituksia, Erkki Taipale totesi.

Hän harmitteli, että kakat jätetään ihmisten kulkureiteille, kun ne saisi helposti vipattua syrjään ojanpohjalle tai metsään. Kinnulassa koirankakat mahtuisivat hyvin maatumaan esimerkiksi ojien pohjalla ja metsissä varsinkin keskustan ulkopuolella.

Tarkoitus on tehdä koirankakkatalkoista jokakeväinen perinne ja ensi keväänä liikkeelle olisi tarkoitus päästä jo heti lumien lähdettyä. Tosin moni koiraihminen on sitä mieltä, että koirankakka on pienempi paha kuin pahviset mäyräkoirien kuoret tai lasinsirut, joita katukuvassa näkee säännöllisesti.

Jessica Pekkarinen (vas.), valkoinenpaimenkoira Vallu, Emma Parkkila, chihuahuan ja kääpiöpystykorvan sekoitus Tico, Ulla-Maija Minnevik ja Jaana Nykvist-Pekkarinen osallistuivat Kinnulassa koirankakkatalkoisiin.