Mukavampaa kuin autossa
Pihtiputaan asemalta kyytiin nousivat uudet matkustajat, joita museojuna ajelutti Nivalassa. Essi Auhtola tarkkaili junan ikkunasta jännittyneen näköisenä sateen kastelemia maisemia. Essi teki matkaa yhdessä mummonsa Kaarina Auhtolan kanssa.
— Nyt piti lähteä. Olen kohta kuusikymppinen, enkä ole koskaan ollut junassa, Kaarina Auhtola kertoi.
— Parempi kyyti tässä on kuin autossa, kiskojen kolketta ihmetellyt Essi vertaili.
— Tämähän on ihan niin kuin ennen vanhaan, kuului naapuripenkiltä.
Konduktööri Markus Heleniuksella on virkapaikka Helsingin lähiliikenteessä. Hänet toi junamatkalla museojunaharrastus.
— Olen ollut koko ikäni junaharrastaja. Ensimmäinen ammattihaave oli veturinkuljettaja.

Ylläpito vaatii talkootunteja
lkka Herpmanille rautatieharrastus tulee perintönä veeärräläisiltä vanhemmilta. Lapsuutta leimasi myös vapaa matkustusoikeus rautateillä.
— Joskus harmitti, kun kaikki kesälomamatkat tehtiin junalla, ja varsinkin Lättähatulla, Herpman kertoo.
Nivalan-matkan yhdessä paikallislehden kanssa järjestänyt kannonkoskelainen Timo Louhikari johdatti Herpmanin vanhan junakaluston pariin Keitele-museon toimitusjohtajana toimiessaan.
— Asuin Äänekoskella ja kuulin mystisestä museosta, joka aikoi ostaa Jyväskylän ja Äänekosken välillä liikennöineen viimeisen junan. Siinä yhteydessä tutustuin Louhikariin ja siitä asti olen ollut toiminnassa mukana.
Jyväskylä-Nivala-Jyväskylä -retki sujui ilman teknisiä vastoinkäymisiä, vaikka kalustolla on ikää jo viisikymmentä vuotta.
— Vietämme kaksi kolmasosaa ajasta junan lattian alla tekniikan kimpussa ja ehkä yhden kolmasosan junassa. Kaksikymmentä talkootyötuntia yhtä ajettua kilometriä kohti voi olla lähelle oikeaa osuva suhde.
Keitele-museon toimitusjohtaja Aimo Kääriäinen on samalla Rautatiemuseoiden ja harrastajain liiton hallituksen puheenjohtaja.
— Museoliikenne tapahtuu talkootyönä ja yhteiskunnan tuki on tähän vähäistä, melkein olematonta, Aimo Kääriäinen sanoo.

16.06.2010 : Heikki Jämsén