Juhannusaattoiltaan kuuluvat kokkotulien loimotus, itikoiden ininä ja järvenselän yli kantautuva haitarin haikea soitto.
Harrastelija soittaa tarpeeksi rohkaisua otettuaan omaksi huvikseen ja läheistensä harmiksi vain juhannusaattona.
Ammattilaisen, 60 vuotta 18. heinäkuuta täyttävän harmonikkataiteilijan ja soitonopettajan Erkki Ihalaisen jokaiseen aamupäivään kuuluu parin tunnin sormiharjoitus.
— Olen soittanut 54 vuotta ja tehnyt sitä ammatikseni 40 vuotta.
Soitonopettajaksi Jyväskylän konservatioriossa opiskellut Ihalainen on opettanut eri musiikkiopistoissa 36 vuotta. Työnantajina on ollut 18 kuntaa, kauimmaisina Kokkola, Iisalmi ja Ylivieska.
— Ylivieskassa ja Viitasaarella käyn vieläkin, kaksi vuotta osa-aikaeläkkeellä ollut Ihalainen kertoo.
Humalassa harmonikkaan
Kohtalo puuttui Erkki Ihalaisen elämään, kun hänen isänsä Jaska Ihalainen osti 1956 Kouvolasta kotisoittimeksi harmonikan. Vaikka isä kertoi ostaneensa haitarin itselleen, Erkki arvelee, että soitin oli tarkoitettu ensisijaisesti hänelle.
— Silloin ei saanut nuorisokoon hanureita. Iso soitin seisoi huoneen lattialla pystyssä ja näpelöin sitä polvilleni kyykistyneenä.
Erkkiä ei ole tarvinnut patistella soittamaan.
— Olen ollut alusta lähtien humalassa harmonikkaan.
Muuten Erkki ei humallu. Sitä hän pitää pitkän uransa yhtenä salaisuutena. Viina on vienyt liian monta lahjakasta soittajaa. Toinen kunnon perusta on lenkkeily. Jokakeväinen puolimaraton on taas takana.
Nuoren soittajan ensiesiintyminen tapahtui pikkujouluissa Elämäjärven työväentalolla.
— Yleisöä hymyilytti, kun minusta ei näkynyt soittimen takaa kuin pikkuisen valkoista tukkaa.
23.06.2010 : Heikki Jämsén |
Erkki Ihalaisen jokaiseen aamupäivään kuuluu kahden tunnin sormiharjoittelu. 60 vuotta 18. heinäkuuta täyttävän soittajan harmonikasta soljuu Lasse Pihlajamaan Nuoruusmuistoja.
|
