Tänä kesänä arkeologisia kaivauksia tehtiin Muurasjärvellä Pyydysjärven ympäristössä. Kohteena oli tarinan perusteella mahdolliseksi muinaisjäännökseksi arveltu uhrikiviröykkiö.

— Vielä 1970-luvulla tässä on ollut röykkiökasa. 70-luvun lopulla se on tuhottu, yksi kivikerros on enää jäljellä. Tämä on tuhottu täysin, suojeluun tämä ei mene, Keski-Suomen museon amanuenssi Miikka Kumpulainen kertoo.

— Tämä on yksi harvinaisista kohteista, joka voidaan perimätiedon pohjalta liittää ja paikantaa maastoon, Kumpulainen kertoo.

Röykkiö on historialliselta ajalta, 1700–1800-luvun tienoilta, koska siitä on muistitietoa.

— Muistitieto ulottuu yleensä parisataa vuotta taaksepäin.

Välillä Kumpulaisen puhelin pirahtaa. Kaivauksia on käynnissä ympäri Suomea ja Kumpulaisen kännykkään saapuu kuva yhdellä kaivauspaikalla olleista luista. Kyseessä eivät kuitenkaan ole ihmisluut, vaan ilmeisesti ihmisten ateriaksi popsimien eläinten luut.

Uhriröykkiöpaikasta kertovat löytyneet kiilatut kivet. Vaikka Muurasjärven röykkiö oli tuhottu, urakka ei suinkaan mennyt hukkaan.

— Suomessa ei ole kaivettu kovin montaa uhriröykkiöpaikkaa, siksi on ollut mielenkiintoista katsoa, mitä täältä voi odottaa – rakenteita, Miikka Kumpulainen selvittää.

Muurasjärvellä kaivettiin yhteensä vajaan parinkymmenen neliön alue. Maanäytteistä tehdään fosforianalyysi, jolla selvitetään, paljonko maa-aineessa on eloperäistä. Lisäksi kelluttamisen avulla voidaan selvittää, onko orgaanista ainesta, kuten siitepölyä jäljellä.

Pihtiputaan lukiolaiset Marjo Palo ja Laura Ruotonen pääsivät kokeilemaan kaivauksilla kaikkea mahdollista. Maa-aineksen suodattaminen tuulessa osoittautui hiekkaiseksi hommaksi.