| Voit lähettää oman yleisönosastokirjoituksesi
toimitukseemme oheisella lomakkeella.
10.03.2010
Ehtymätön luonnonvara
Vaikka talvi on ollut meillä viimeiset tuhat vuotta, aina se on yhtä ihmeellinen.
Muutama talvi valitettiin sitä, kun oli jatkuvat kumisaapaskelit. Nyt lunta ja pakkasta on ollut liikaa. Naisen alut hytisevät ostarin kulmilla röllipeikkojen ulkoilmatapaamisissa minihameissaan ja napapaidoissaan. Äiti ei ole muistanut kertoa, että pipo, lapaset ja lämpimämpi takki ovat eteisen kaapissa.
Lumimyräköiden jälkeen valitetaan jalkakäytävien lumitöistä ja hiekoittamisesta. Piikkikorko- ja lakerikenkä imaisee lunta ja on liukas. Äiti ei ole muistanut kertoa, että muitakin kenkiä voisi käyttää.
Pyörätiet ovat ihan kamalassa kunnossa. Pötkölleen heittää pyörineen kaikkineen lumisella tiellä. Äiti ei ole muistanut kertoa, että hirveinä aamuina voisi mennä kävellen tai bussilla.
Myräkkäyön jälkeen lähdetään liikkeelle lumilinnalla. Lasissa on vain pyyhkijän tekemä aukko, jos sekään. Valojakaan ei lumen seasta näy. Äiti ei ole ehtinyt autoa putsaamaan.
Jos yöllä on tullut puoli metriä lunta ja aamulla junat myöhästelevät, on sukupuolielämä laakista sekaisin. Korvauksia itketään.
Ruotsinlaivat juuttuvat ahtojäihin ja myöhästyvät. Taas sukupuolielämä tökkii ja korvauksia itketään. Äiti ei ole omilta marinoiltaan ehtinyt kertoa, että junilla saattaa olla vaikeaa umpihangessa ja jäätyneissä vaihteissa, ja että merellä on ahtojäitä joka ikinen talvi.
Miten näille uusavuttomille narisijoille voi olla ylivoimaista ymmärtää, että talvella olosuhteet saattavat olla pikkusen erilaiset kuin kesällä? Ovat olleet tuhat vuotta. Eikö siihen tosiasiaan voisi jo vähitellen sopeutua ja hoitaa kulkemisensa talvella talven olosuhteiden mukaan?
Uusavuttomat, itsekeskeiset marisijat ovat ehtymätön luonnonvara. Heitä ei huoleta massatyöttömyys, valtion velka, huoltosuhteen räjähtäminen, verojen ja maksujen korotukset, lähistöllä asuvat yksinäiset sairaat, vammaiset ja vanhukset, naapurin holistiporukan pienten lasten kohtelu, yms.
Marisija keskittyy oleelliseen. Pääasia, että minä itse pääsen menemään aurattua, jyrsittyä, lakaistua ja hiekoitettua kinttupolkuani bingoon ja R-kioskille. Ja korvaus on saatava, jos bussi on myöhässä ja uuden ostarin ilmaiset avajaiskahvit jäävät juomatta.
Ihan hukkaan ei valittaminen ole mennyt. Ilmasto on ruvennut lämpenemään. Jatketaan samaan malliin. Tiedä vaikka 250 vuoden päästä meillä olisi päiväntasaajan kelit.
Siitä huolimatta mielipiteeni on: aina ja kaikesta valittava, hapan, kärttyisä, naama sitruunalla oleva ukko tai akka on kutakuinkin ikävä ihminen.
Jarmo Jääskeläinen
|
